Eurajoen simpukka-autiot paljastanut raportti julkistettiin

18.5.2023

Luusuan alapuolelta aina Kiukaisiin asti simpukoita löytyi hämmästyttävän vähän. Kartoituksen sukelluspisteistä koostuva yhtenäinen simpukka-autioalue Eurasta Kiukaisiin oli pituudeltaan 10 km. Tämän jälkeenkin havaittiin useita paikkoja, joissa simpukoiden runsausindeksi oli nolla. Kuva: Susanne Ekroth

Eurajoen vesiensuojeluyhdistys  järjesti 17.5.2023  tiedotustilaisuuden Jokisaunalla Euran Kauttualla. Huoli Eurajoen simpukka-autioista noteerattiin Ylen uutisissa sekä Satakunnan Kansassa ja  Länsi-Suomessa.

Eurajoen simpukkakartoitus 2021-2022 -raportti on julkaistu sekä painettuna pehmeäkantisena versiona että vesiensuojeluyhdistyksen kotisivulla pdf-versiona.

Painatukseen yhdistys sai taloudellista tukea OmaSäästöpankilta.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Eurajoen vesiensuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Varjonen kertoi median edustajille simpukkakartoituksen vaiheista ja siinä esille tulleista havainnoista, jotka yhdistys saattaa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tietoon. Kuva: Susanne Ekroth

Eurajoen vesiensuojeluyhdistyksen lehdistötiedote:

EURAJOEN SIMPUKKA-AUTIOT ANTAVAT HUOLESTUTTAVAA TIETOA
Pohjaeläimistä suursimpukat ovat pitkäikäisiä eläimiä. Tavalliset joki- ja järvisimpukat elävät 10–20 vuotta pienellä alueella, usein hiekkapohjalla. Simpukka voi ravintoa ja happea hankkiessaan suodattaa jopa kymmeniä litroja vettä vuorokaudessa. Silloin siihen kerääntyy paljon veteen liuenneita myrkkyjä.
Simpukat ovat hyvä bioindikaattori tutkittaessa veden laatua. Samasta syystä ne itse ovat herkkiä
vesien likaantumiselle ja happamoitumiselle. 2000-luvulla Eurajoen simpukoista on tehty muutamia selvityksiä. Vesiensuojeluyhdistyksen ja luonnonsuojeluliiton Satakunnan piirin 2021–2022 tekemä tutkimus selvitti joen simpukkakantaa luusuasta alajuoksulle. 

Tutkimusryhmä nosti, tunnisti ja vapautti yhteensä 379 elävää suursimpukkaa. Yleisin laji oli järvisimpukka. Rauhoitettuja lajeja, jokihelmisimpukkaa tai vuollejokisimpukkaa ei tavattu. 

Joen pääuomassa eniten suursimpukoita löytyi Eurajoen  Suutalankoskesta, Euran Kauttualta joen luusuasta sekä Panelian Papinsaaresta.
Luusuan alapuolelta aina Kiukaisiin asti simpukoita löytyi hämmästyttävän vähän. Kartoituksen
sukelluspisteistä koostuva yhtenäinen simpukka-autioalue Eurasta Kiukaisiin oli pituudeltaan 10 km. Tämän jälkeenkin havaittiin useita paikkoja, joissa simpukoiden runsausindeksi oli nolla.


”Jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa Eurajoen vedessä vaikuttaa olevan paperitehtaan
kohdalta alkaen. Näkyvä simpukkakanta palautuu viidessä vuodessa häiriön jälkeen, kun
simpukat saavuttavat aikuisen mitan (noin 6 cm) ja sukukypsyyden. Tilanne näyttää jatkuneen
Eurajoessa pitkään, koska niin nyt kuin 2014 joen ylä- ja keskijuoksulla tavattiin vain
satunnaisia aikuisia ja kuolleita yksilöitä.” (Eurajoen simpukkakartoitus 2021–2022, s. 16)

Tulokset saivat uuden merkityksen, kun Varsinais-Suomen ELY-keskus arvioi Eurajoen biologisen tilan hyväksi. Vesistön tila-arviossa biologinen tila kattaa arvion mm. joen pohjaeläinten, vesikasvien ja levien tilasta. ELYn arvio on ristiriidassa raportin tuoreiden tietojen kanssa, koska suursimpukat ovat makeanveden pohjaeläinten valtalajeja ja bioindikaattorilajeja.
Vesiensuojeluyhdistys lähettää julkaisemansa raportin Varsinais-Suomen ELY-keskukselle ja esittää Eurajoen suursimpukkafaunan ja lajirunsauksien perinpohjaista selvittämistä sekä joen biologisen tilaluokan tarkistamista.

Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piirin aluesihteeri Karri Jutila on kokenut suursimpukoiden tuntija. Hän osallistui kaikkiin kartoituksen sukelluspisteisiin snorklaajana sekä pitkälti vastaa raportin tekstistä. Kuva: Susanne Ekroth

EDIT: 18.5.2023 klo 13.50 Muutettu lausetta:

Joen pääuomassa eniten suursimpukoita löytyi Eurajoen  Suutalankoskesta, Euran Kauttualta joen luusuasta sekä Panelian Papinsaaresta.